Alkuperäisheimojen kymmenen käskyä 5/10

Dialogi on avain ongelmien ratkaisuun. Se pätee niin parisuhteessa, kuin työpaikoillakin sekä valtioiden välillä. Dialogi vaatii läsnäoloa, toisen kuuntelemista, hänen näkemyksensä kunnioittamista. Dialogi on vastavuoroista ja se etsii yhteyttä kahden tai useamman tahon välillä. Dialogi on jo lähtökohtaisesti ensimmäinen askel kohti rauhaa, kohti vapautta. 

Dialogia emme käy pelkästään ihmisten kesken vaan myöskin luonnon kanssa. Tänä päivänä pohdimme luonnon tilaa, mutta pohdinta tapahtuu liian usein vain ihmisten välillä. Luonto huutaa meitä kuulemaan ja vaikka kuulemme sen huudon niin emme siitä huolimatta osaa aloittaa dialogia luonnon kanssa. Olemme unohtaneet, että meillä on se taito. Tällä hetkellä hosumme moneen suuntaan yrittäessämme 'pelastaa' luonnon. Luonto ei kaipaa pelastusta se kaipaa dialogia, läsnäoloamme, kuuntelua ja rauhallista vastaamista. Luonto kaipaa rauhaa sekä tasapainoa yhtälailla kuin me ihmisetkin. 

”Meidän jokaisen sydämessä on salainen tie, harvoin kuljettu, joka johtaa tuntemattomaan paikkaan. Ennen ihmiset kirjaimellisesti rakastivat maata, he istuivat tai makasivat maassa ja tunsivat näin olevansa lähellä maan äidillistä voimaa. Heidän tiipiinsä oli rakennettu maanpinnalle ja heidän alttarinsa oli tehty maasta. Sielu oli rauhassa, se voimistui, puhdistui ja parani. Tämän vuoksi intiaanit istuvat yhä maassa eivätkä kohota itseään ylös ja etäälle maan elämää antavasta voimasta. Heille maassa istuminen tai siinä makaaminen auttaa heitä ajattelemaan syvemmin ja tietoisemmin. He näkevät kirkkaammin elämän mysteerit ja kykenevät tuntemaan sukulaisuutta muihin elämän muotoihin ympärillään.” – Päällikkö Luther Seisova Karhu

Ihmisen tehtävä ei ole pelastaa maailmaa, vaan tällä hetkellä ihmisen tehtävä on muistaa oma paikkansa maailmassa. Sen me olemme unohtaneet. Olemme nostaneet itsemme luonnon yläpuolelle. Emme  enää istu maassa vaan tuolilla. Olemme peittäneet maan asfaltilla ja kadottaneet kosketuksen siihen. Emme matkusta enää jalkaisin tuntien maan liikkuvan jalkojemme alla vaan olemme valjastaneet hevoset, vaunut, autot ja junat kiidättämään meitä eteenpäin. Olemme nostaneet itsemme linnuiksi taivaalle, jotta pääsisimme vielä nopeammin entistä kauemmaksi. Sielu tosin jää usein perään ja saapuu perille vasta päivien päästä. 

Ihminen on saavuttanut hienoja asioita valtavan nopeasti, mutta valitettavasti luonnon kustannuksella. Meidän on aika palauttaa dialogi maan kanssa, kuunnella kuinka se haluaa meidän toimivan. Se on alunperin ollut ihmisen tehtävä maailmassa. Ihmisellä on tarkoituksella tarttumiseen kykenevät kädet ja liikkumiseen pystyvät jalat, sekä tietoisuus ymmärtää oma tehtävänsä. Se on meissä, mutta unohdettuna.

Käskyt tai rukoukset ovat otteita syyskuussa 2023 ilmestyvästä kirjastani Kadotettu tieto - muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä). 

Ensi viikolla vuorossa osa 6 - Kunnioita jokaista.